Moi. Se on taas yksi työviikko takana ja kalenteria kun katsoo niin tasan kuukausi ja yksi päivä jenkkilää taputeltu, vielä onneksi muutama kuukausi edessä. Loppuviikko meni editissä istuessa ja eilen töiden jälkeen tulikin käytyä ekaa kertaa spoteilla skeittaamassa. Törmäsin ekan viikon aikana Del Marissa yhteen siellä asuvaan skeittariin, jannu kruisi sellasta siistiä ditsikouru-rania samalla kun olin ite siellä kävelemässä ja ottamassa valokuvia. Liekö bongasi meikän Thrasher-lippiksen tai jotain, mutta päädyttiin rupattelemaan ja sovittiin että lähetään skeitille kun tilaisuus tulee. On tullut skeitattua paljon mutta tähän asti vaan parkkeja, joten oli siistiä saada paikallinen opas ja lähteä spoteille.
Jannu (Macon nimeltään) sanoi että todennäköisesti tulee häädöt aika nopeasti ja niinhän siinä ekaa spottia lukuunottamatta kävikin. Kolmella eri spotilla käytiin joista viimeisellä meidät häädettiin sopivasti just siinä vaiheessa kun olin ländännyt lyhkäsen ranin. Ei mitään ihmeellistä mutta silti, feels good man.
Keskiviikkoa voisi kuvailla jokseekin sykähdyttäväksi työpäiväksi. Homman nimihän on se että ensi kuussa on Vans Pool Party – Presented by Pro-tec -nimiset kisat tuolla Orange countyssa ja Pro-tec on sijoittanut melkolailla ison kasan dollareita siihen että saavat olla se "Presenting sponsor" noille kemuille. Osittain tämän takia sitten tarvittiin kaksi Pro-tec mainosta pyörimään tuonne Pool Partyn webcastiin. Edellisessä postauksessa esittelemäni Dan alkoi heti ampua kovilla ja kun oli selvillä että toinen mainos kuvataan Christian Hosoista, Dan sanoi että yrittää järkätä meidät kuvaamaan joko Arton tai Lancen luokse Los Angelesiin. En oikein tiennyt kuinka tosissaan se oli, tai tiesin että se oli tosissaan mutta en tiennyt oliko se enemmän semmoinen "olis siistiä mennä kuvaamaan Artolle tai Lancelle" vai sellainen "saatan pystyä järkkäämään meidät Artolle tai Lancelle".
Piirtelin pari päivää storyboardeja ja mietin kuvakäsistä kunnes Dan kertoi soitelleensa Hosoille joka oli välittömästi messissä ja sanoi kysyvänsä Lancelta passaako sinne mennä päiväksi kuvaamaan. En itse (onneksi) ole juurikaan mukana tuollasissa team managerin kontolle kuuluvissa järjestelyhommissa, mutta puheesta ymmärsin että jonkun verran sumplimista vaati Hosoiltakin se että päästäisiin Lancen takapihalle suht lyhyellä varoitusajalla. Vielä kuvauksia edeltävänä iltana Hosoi kysyi että mikä on plan b. Jotain Venicen yleisiä pooleja lukuunottamatta ei sellaista juurikaan ollut eikä onneksi tarvittu, vaan aamupäivällä haettiin toimistolta kalusto ja kuvausryhmä pakuun ja otettiin suunnaksi LA.
Parin tunnin ajomatkan ja tuhdin burgerin jälkeen oltiin rauhallisella asuinalueella jossain päin Los Angelesia, löydettiin oikea katu ja ajettiin auto parkkiin kadun päähän. Edessä olevan auton luona Hosoi purki kamoja takakontista kahden poikansa kanssa, etupihalla näin Lancen puhumassa puhelimeen ja yhtäkkiä se tavanomainen asuinalue ei tuntunut enää yhtään niin tavalliselta. Esittäydyttiin siinä kuvausryhmä ja Hosoit samalla kun alettiin kantaa kamojamme takapihalle. Lance pysytteli koko kuvausten ajan taka-alalla, hääräili autotallissa jonkun vespan parissa ja niin edelleen, mutta kävin kuitenkin heti alussa paiskaamassa kättä ja esittäytymässä sekä kiittämässä siitä että saatiin tulla kuvaamaan sinne. Aikamoinen pino dekkejä oli muuten autotallissa.
Hosoi oli kyllä rennoin jätkä, samoin kun sen pojat Classic ja Endless. Endless oli 3v, Classic pikkasen vanhempi. Jätkät oli niin fiiliksissä skeittauksesta kun voi vaan olla, mutta isä laittoi pojat heti aluksi lakaisemaan poolin puhtaaksi roskista ja sanoi jätkille että pitää tehdä töitä sen eteen että pääsee rullaamaan. Tiukka puhuttelu kuultiin myös siinä vaiheessa kun Endless erehtyi kiipeämään poolista ylös veljensä avulla ilman kypärää päässään. Rento ja hyväntuulinen Hosoi meni sekunnissa totaalisen vakavaksi ja piti pitkän puhuttelun pojille siitä mitä sattuu jos isoveljen ote lipeää ja Endless putoaa poolin pohjalle selälleen. Toinen opettavainen hetki nähtiin ihan kuvausten lopussa kun Hosoista otettiin profiilikuvia nettisaittia varten ja pojat skeittasi poolia keskenään. Jonkunlaisen yhteentörmäyksen seurauksena Classic kaatui ja satutti itsensä niin että itkuhan siinä tuli. Isä-Hosoi tuli tsekkaamaan mitä kävi ja pienen alaselkään tulleen ruhjeen nähtyään nosti flätillä maanneen poikansa ylös ja toisteli "walk it off, just walk it off. You can walk, it's not your feet it's your back. Just walk it off". Niinhän se pahin kipu siitä katosi ja kohta heiteltiin yläfemmoja samalla kun isä opetti pojilleen että "You're not a skateboarder if you don't get hurt".
Itse kuvaukset meni hyvin. Hosoi oli täysillä mukana ja antoi myös jatkuvasti omia ideoitaan kuvaamisen suhteen. Temput tuli aika rutiinilla ilman sen kummempia lämmittelyitä. Kun olin oman osuuteni kuvannut ja muu ryhmä otti valokuvia ja muuta, oli ihan pakko kysäistä Lancelta että passaako jos käyn vähän kurvailemassa poolia. "Sure" sanoi Lance, joten ei muuta kuin lauta autosta ja koparille. En osaa skeitata poolia ollenkaan ja tätä ennen kokemukset näistä rajoittuu Carmel Valley skateparkin isoon bowliin johon jo pelkästään droppaaminen pelotti ja Sokevan hallin pooliin, jonka ajaminen oli kokoajan jotenkin haastavaa ja nihkeää. Lancen pooli oli kuitenkin jotain ihan erilaista. Heti ensimmäinen backside carve syvään päätyyn tuntui siltä että jos tätä skeittaisi viikon, tähän voisi oikeasti oppia jotain. Jos pooli tuntuu hyvälle vaikkei osaa skeitata poolia, on sen pakko olla aika hyvä. En kehdannut kovin kauaa skeitata eikä edes tarvinnut, matalaan päätyyn muutama temppu päälle ja fiilis oli taattu. Työkaverit naureskeli että Antin oli pakko päästä skeittaamaan ja Hosoi huuteli taustalta että "miten sä nyt voisit olla skeittaamatta jos tänne tuut". Kävin kehumassa Lancelle poolia ja sanoin että Suomessa ei niitä juurikaan pääse skeittaamaan, mutta tätä oli hauska ajaa. Lance kysyi oonko käyny Arton poolia ajamassa ja sanoi että se on kaikenkaikkiaan vähän rennompi ja loivempi. Juteltiin siinä sitten hetki kun muut teki vielä hommia. Kerroin Lancelle miten siistiä on päästä skeittaamaan Kaliforniassa kun skeittaus Suomessa on mitä on ja se kyseli että mitä kaikkea oon täällä ollessani käyny skeittaamassa ja oonko täällä nyt pysyvästi, käymässä vai mitä. Kertoi myös itse käyneensä joskus Suomessa skeittaamassa Janin (oletettavasti Laitiala) kanssa jotain Helsingin sillanalus-parkkia. Oli kuulema kylmä. Lance sanoi myös että vaikka on kiertänyt skeittaamassa demoja kaikkialla ympäri maailmaa, ei missään ole sellaisia pooleja mistä se kaikki sillon aikanaan alkoi. Sanoi että olis kiva näyttää ihmisille mistä tässä hommassa alunperin oli kyse, mutta sellaista poolia ei vaan yksinkertaisesti löydy.
Lopussa kaikki kätteli ja kiitteli toisiaan kovasti, otettiin parit yhteisvalokuvat ja lähdettiin Pro-tec -porukan kanssa takas San Diegoon. Pakko myöntää että olin loppupäivän aika fiiliksissä. Yleensä sitä suhtautuu näihinkin hommiin kuin mihin tahansa kuvauskeikkaan eikä sitä kuvausten aikana ehdi sen enempää miettiä. Välillä sitä kuitenkin aina havahtuu, katsoo ympärilleen ja miettii että mitäs helvettiä.
http://instagram.com/p/Yg06yMRytg/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti