Ihanku täällä haisis lasagne

Eilinen oli taas yksi niitä kertoja kun saadaan kaikki eri paikkakunnille levittäytyneet jätkät samaan paikkaan yhden illan ajaksi. Ne on mukavia iltoja ne, voi kaikessa rauhassa pikku kaljapäissään katsoa niitä samoja omatekoisia leffoja vuosien takaa ja kehua toinen toisiaan, kun kaikki on jostain syystä joskus kauan sitten osannut jotain helvetin siistejä hommia mitä enää ei kukaan osaa.

Tällä kertaa kokoonnuttiin Roksan (ja Hannan) uuteen vuokrakämppään ja vaikka kämppä oletettavasti oli isohko, ei siitä oikeastaan tullut nähtyä kuin olohuone ja parveke. Ei malttanut tai älynnyt juuri kierellä. Allekirjoittanut oli vieläpä autolla liikenteessä joten kaljahommat rajottui yhteen Roksan tarjoamaan Pirkkaan eikä tarvinnut kusellakaan juosta. Oon nyt yhden kaljan ja pakasterasian velkaa. Alkuillasta katsottiin joku räppielokuva missä oli paljon miehiä liian suurissa vaatteissa eikä musiikit oikein sopineet elokuvan tapahtumiin. Kaikki loput leffat olikin sitten vitun siistejä, vaikkakin joissain kohdissa näkyi ikään kuin räppimiehien vastapainoksi liian pieniä ja kireitä vaatteita. Parveke oli kuiva, sukkakelpoinen. Sohva oli hyvä. Joku käski kirjoittamaan blogille tarinan.

Muita huomioita:

-kissat oli siistejä

-kissa-allerginen Pihvi oli eri mieltä

-odotusarvot Saharan minirampille ovat kovat

Hauskimmatkin jutut on kyllä ihan paskoja kun niitä yrittää kirjottaa. Sitte niitä valokuvia, saatana.